Harvalta on varmasti mennyt ohi Ylen vastaavan päätoimittajan, Atte Jääskeläisen saama mediahuomio sananvapaudesta ja omien toimittajiensa vaientamisesta pääministeri Sipilää koskevassa uutisoinnista. Jos Ylen työtekijöiden eli toimittajien väitteillä on edes osittain todellisuuspohjaa, Ylessä pitäisi pysähtyä vakavaan itsetutkiskeluun mikä on heidän ja journalismin yhteiskunnallinen tehtävä yleensä.
Miten Ylen tapaus liittyy otsikon aiheeseen?
Useimmat meistä ovat nykyään enemmän tai vähemmän aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä, ja kaikki eivät välttämättä ajattele mitä someen tulee kirjoiteltua, jaettua tai mihin siellä tulee reagoitua. Niinpä hyvässä työyhteisössä on selkeät pelisäännöt työntekijöiden käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Oiketieltä löytyy myös hyvä opas somesta ja työsuhteista. Jos et ole vielä lukenut aiheesta, kannattaa vilkaista täältä.
Jokaiselle pitäisi nykyään olla selvää, ettei somessa tai muuallakaan haukuta tai muutoin vahingoiteta työnantajan imagoa tai haitata liiketoimintaa muillakaan tavoilla. Jos on oletettavaa, että työntekijän voi helposti yhdistää työnantajaan, myös rasistiset kommentit ja kytkökset pitäisi ymmärtää pitää kurissa, vaikka olisi mitä mieltä aiheesta.
Mikä onkaan työnantajan valta tilanteessa, jossa työntekijä jakaa valtakunnallista huomiota saaneita uutisia, jotka ovat joka tapauksessa monien huulilla? Entä jos nämä uutiset eivät edes suoraan kosketa itse työnantajaa, vaan yrityksen asiakkaita, jotka ovat mahdollisesti joutuneet huonossa valossa julkisuuteen? Voiko työnantaja edes huomauttaa tällaisesta? Voiko työntekijälle tulla seuraamuksia, jos hän ei noudata tällaisten uutisten jakamisesta saamaansa huomautusta?
Entä jos yrityksen johtoryhmä jakaa näitä samoja uutisia itse?
Mitä tällainen sananvapauden rajoittaminen kertoo yrityskulttuurista ja työntekijöiden välittämisestä? Jos tällaista tapahtuu, kyseisen yrityksen johdon kannattaisi sisäistää vaikka Sani Leinon ja Aki Ahlrothin hienoista kirjoituksista esim. tämä, tämä ja tämä.
Yrityksen kaikessa toiminnassa pitää muistaa se kaikkein tärkein: työntekijöiden viihtyvyys ja hyvinvointi. Jos heidän sananvapauttaan siviilielämässä rajoitetaan liikaa, seuraukset näkyvät väistämättä asiakaspalvelussa ja lopulta myös yrityksen tuloksessa.
Muistetaan siis kaikessa kohtuus, myös työntekijöiden kontrolloinnissa ja keskitytään olennaiseen: tyytyväiset työntekijät tekevät parasta tulosta.
Blogi milloin mistäkin 